Väsähtihä se Jehuki

Eilen mentiin kaverin aidatulle pihalle hillumaan, tai noh, minä en hillunu, kyllä Jehu ja Lilli pitivät siitä huolen. Yli tunnin nää kaks yhtesä ja erikseen revittelivät pitkin pihaa.
Minä sit ahkerana otin ja tein kolan kans aidan viereen kuluku-uraa. Samalla tuli varmistettua, ettei aidan reuna tule liian nopiaan vastaan. Kiki oli vaan mun jaloissa, et sai kääntyessä varoa siihen kompastumista.
Tilta ja Liinu ottivat hieman rauhallisemmin, mut kyllä Tiltaki otti omia spurttejaan.
Kotiin ku päästiin nii kuului kaks kopsahdusta ja sen jälkeen tiukkaa tuhinaa monta monituista tuntia.

Aamulenkilläkään ei ollu mitenkään yli innokasta poikaa vielä, mutta kyllä ne voimat sieltä palautuvat äkkiä takas.

Kyllä on ihmislapsen kädet huonossa kunnossa. Eilisen lumityön tekemisen seurauksena on olokapäät olleet tulessa. Mieletön tuska ja polte. Pitänee varmaan alakaa tekemään jotain järkevää niijen kuntouttamiseksi.