torstai 18. syyskuuta 2014

C.I.B vahvistus on saapunut


C.I.B, FI, LV, SE MVA, LT JV-10
Ares vom Federbach
Kuva: Riitta Tuomaala

Kuva: Riitta Tuomaala
Vahvistus C.I.B tittelistä oli tullut, joten sen voi lisätä hyvillä mielin nimen eteen nyt.
Jehu sai Jällivaaran näyttelyssä 28.6.2014 C.I.B titteliin oikeuttavan CACIBin.

C.I.B eli Kansainvälinen muotovalio edellyttää neljä CACIB:ia vähintään kolmesta eri maasta, kolmelta eri tuomarilta ja sitä, että ensimmäisen ja viimeisen CACIB:n saamisen välillä on kulunut vähintään yksi vuosi ja päivä.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Muistoissamme Tilta

 FIN, SE MVA JV-02
Tuulisenrannan Tulipunaruusu
 16.9.2001 - 5.9.2014




Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän,
yht´äkkiä huomaa se päättyikin tähän.
On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,
kaipuu suuri sanaton.
- tuntematon -


Sanat eivät riitä kertomaan kuin paljon sua ikävöin.
Eija
Jehu & Assi
Muu kotiporukka ja ystävät

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Jällivaara 28. – 29.6.2014

Keväällä, heti  Riikan reissun jälkeen aloimme Riitan kans miettimään et olis kiva käyä Ruohtin puolella näytelmissä. Piteå on moneen kertaan nähty, joten se oli kakkossijalla, mutta Jällivaarasa en ollut vielä käynyt.
Hotelli varattiin hyvissä ajoin ja sit koirien ilmoittamiset sinne. Multa ilmoitettiin ainoastaan Jehu ja Riitta ilmoitti Cassun ja Lilan. Vielä Riitan äidin pommi Timi mahtui mukaan.

Lähtöpäivän aamuna vein Tiltan ja Assin hoitoon Mallalle. Meinasin palata takas Tiltan luo, ku se itki meijän perään surkiasti. Kovetin luontoni ja jatkettiin Jehun kans takas kotiin.
Kahden pintaan tuli Riitta ja pakattiin pirssiin mun ja Jehun kamat sekä ittemme tietty.  Pirssin keula kohti Oulua ja sieltä Cassu  kyytiin.

Matka meni  joutuin ja jouhevasti. Pitkästä aikaa sain istua vänkärin paikalla ja olla vaan. Onneks oli ”tomppa” mukana reittiä näyttämäsä, olen tunnetusti huono kartanlukija.
Tie oli muuten hyvä, mutta ennen Jällivaaraa oli jotain ihme soraa revitty tielle n. 20 km  joutui ajamaan kieli keskellä suuta ja viittäkymppiä lujempaa oli turha siinä kuulalaakerien päällä ajaa.

Muutamia kuvia tuli otettua menomatkalla likasen tuulilasin lävitte, kiitos mäkäräiset sun muut öttiäiset.

Ohitamme jotain haaveilijaa täsä, muuten pysyimme omalla kaistalla.
Oli tarkoitus taivaanrantaa kuvata, mutta kännykkäni kamera ....
Maisema meni jo.
Maisemantapaista
Lenkillä Jällivaarassa ennen nukkumaan menoa.
Yritin saaja noita lumikohtia kuvaan.
Hotelli oli kait keskellä kaupunkia, kiva hiljainen. Koiraporukoita siellä oli yllättävästi, mut ei niistä tietenkään mitään harmia ollu meille.
Huoneeseen oli pedattu kolme petiä, joista yhden pistimme heti rullalle ja kasaan. Siihen kohti mahtui hyvin Jehun poksi, jossa se vietti yönsä. Emme viitsineet poikia (Jehu ja Cassu) härnätä.  Timin kans ei ollut kummallakaan mitään nokankoputuksia. Yö meni rauhallisesti, mitä ny Jehua piti käyttää pissalla puol nelijä aamulla.
Aamupalan jälkeen pirssin pikapakkaus ja nokka kohti näyttelyaluetta, joka ei kaukana ollutkaan.

Itte en menny näyttelyyn isoja oottaen, ku kuulin et sinne oli tulossa pari muutakin urosta. Toivoa aina sopii, mut tuomari sitte päättää kuitenki.

Timi alias Tirhan Gamma Ray
Timi oli ensimmäisenä kehässä saaden val ERI 2, SA. Harmittavasti jäi kuitenki  iliman CACIB:ia.
Jonkin ajan oottelun jäläkeen oli eurasierit vuorosa.
Juniorluokan uros
Lejonbols Gyllenkroks Astrakan
Lejonbols Gyllenkroks Astrakan
Junnuluokan uros heittäytyi maate kehässä eikä tuomari sitä sitte koskenut lainkaan.
Avoimenluokan uros
Lejonbols Pommes Mondolin

Lejonbols Pommes Mondolin
Avoimen luokan uros pakitteli hieman myös.
Valioluokan uros
Jehu alias Ares vom Federbach

Jehu alias Ares vom Federbach
Jehun vuoro seuraavana ja tuomari joutui hieman pakittamaan, ku herranen päätti heittää takapuolella hierasten. Jehu putsas pöydän, VAL ERI 1, SA, PU 1, SE MVA, CACIB, ROP (C.I.B vielä vahvistamaton).
Narttuja oli kaksi paikalla, tosin en tiedä mitä ne saivat, mutta Riitta otti kuvat  kuitenki.

Juniorluokan narttu
Cool Surprise Nikita

Cool Surprise Nikita
 Valioluokan narttu
Pasofino´s Chamira

Pasofino´s Chamira

Jälleen  hieman odottelua ja alkoi samojedit. Mää napsin kuvia niistä jotka esillä olivat. Muutama esitettiin harmittavasti ihan liian lähellä tuomaria, joten niistä ei hyviä kuvia saanut.
FI MVA Cassias Guapass "Cassu" 2 years
Cassu oli val ERI 1, SA, PU1, CACIB, ROP (Ruotsissa ei samojedinkoirille jaeta sertiä kuin käyttöluokassa.)
FI MVA Smiling Snowball Last Sensation "Lila"
Lila puolestaan ERI 1, jälleen harmittavasti jäi CACIB saamatta.

Isossa kehässä kävimme läpijuoksun Jehun ja Cassun kans, joten ei ku jälleen auton pakkaus ja tienpäälle kohti kotosuomea.
Tämmösiäki päästiin näkemään.

Poro parka oli paossa tiellä öttiäisiä, jotka piirittivät sitä.
Se nyki ja täris, teki mieli mennä ohovia suhhuuttaa ympäriinsä, jos olis auttanu.

Ihmeteltiin siinä ajaessa et miks autoista lentelee nii saakelisti kiviä. Yks rekka lennätti keskelle tuulilasia kiven, joka sai aikaan pienen halkeamanalun.  =(
Päästessämme  sinne, jossa edellispäivänä oli sora tielle levitetty näimme syyn miksi niitä kiviä sateli vastaan tulevista autoista. Ruotsalaiset olivat tietöissä. Kuumaa pikeä laskettiin soran päälle pahimman ruuhkan aikaan. Voi sun s******! Siis 20 km pietyllä soratiellä ajelua, ei tehnyt autolle hyvää. Päästyämme asfaltille pysäytimme auton  ensimmäiselle mahdolliselle levikkeelle ja putsasimme kaiken pikimoskan, johon yletyimme, pois vanteista ja auton alustasta. Matka jatkui vasta sen jälkeen.

Haaparannassa kävimme kaupasa, mut mulle ei tainnu mitään tarttua sieltä mukaan.
Oli jotenki ihanan tuttua ja turvallista tulla Suomen puolelle ajelemaan. Maisemat ja liikennemerkit tuttuja ja  tietyötkin paremmin organisoituja. Tosin taisimme allergisoitua tietöihin .

Cassu vietiin takas kotiin Ouluun ja Malla oli tuonut tyttäret kotiin oottamaan. Oltiin kotona jotain 23 – 24 maissa, jos muisti pelaa. Ihana omaan sänkyyn päästä köllöttelemään.

Kiitos kyydistä ja seurasta Riitta.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Myöhästyneet onnittelut 10 -vuotiaille!

Eilen 26.3. tuli täyteen 10 vuotta siitä, ku S-pentue tupsahti maailmaan. 6 pientä karvakorvaa alkoi punkea maailmaan klo 9 aamulla. Viimeinen tuli salaa vasta illalla myöhään, terhakkaana ja terveenä. Uroksia oli 3 ja narttuja 3. 
Väritykseltään pentue oli 2 mustaa, 2 mustaa merkein ja 2 punaista.

Jäljellä pentueesta on vielä Sulo "Suippi" (C.I.B FIN MVA EE MVA NO MVA Tuulisenrannan Salama Sakke), Saana (Tuulisenrannan Suhina Saana) sekä Milla (Tuulisenrannan Suhina Sussu).

Tuoreita kuvia ei valitettavasti kolmikosta ole.
Jospas niitä s-postiin tupsahtelis tässä.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Latvia Riika 22. - 23.3.2014


Jonkinlainen matkakertomus sekä tuloksia näyttelyistä
Torstaina 20.3. vein puolen päivän aikaan Tilta mummelin äidin puolelle, että saan pakattua ja leikattua kahden kynnet rauhassa. Myöhemmin kaverini haki Tiltan kotiinsa viikonlopuksi hoitoon.
Kahden pintaan pakkasin Jehun ja Assin pirssiin kaikkien tarvittavien tavaroiden kera. Lähdettiin ajelemaan kohti Jyväskylää. Matka meni yllättävän nopeasti ja hyvin. Muutama vesipisara kehtas tipahella tuulilasiin, muttei onneksi sen enempää.

Päätin eksyä hieman Jyväskylässä, ajoin sen liittymän ohi josta olisi pitänyt kääntyä ja piti soittaa Elinalta apuja. Tosin hänen miehensä avitti neuvoillaan mua oikealle tielle.
Menin ensin Elinan vanhemmille, jossa kasvattini Vili (Tiltan poika ja Assin isä) on. Vilihän oli ensin ihan intopinkeenä, et hälle tuotiin nainen. Assi komensi sitten ensi kertaa elämässään urosta niin, et uskoi kerrasta ja jätti rauhaan. Kait se isukki jälkeläisensä jollain konstilla tunnisti, tai ainakin haluais niin uskoa, vaikka eihän se silleesti koiramaailmassa mene.
Minutkin Vili tunnisti ja kiemurteli rapsutettavana sen normaalin viitisen sekenttiä. Nopee liikkeinen iskä ja niin on tytärki.
Jehun kans saivat vain oven läpi haistaa toisensa. Ei viitsitty kiusata herrasia turhaan.

Elinan tuotua tyttäret mummolaan yökylään lähdimme peräkanaa ajamaan Jämsään. Saikin olla kaasujalka herkillä, et kotikonnuilla ajavan perässä pysy. Ehyenä kuitenkin päästiin perille räntäsateesta huolimatta.
Pienen iltapalan ja muutaman kuulumisten vaihtamisen jälkeen menimmekin jo pitkäkseen muutamaksi tunniksi. Minä ja koirat olimme saunakamarissa yön, emme halunneet häiritä viimeisillään tiineenä ollutta Kakea.

Perjantaina aamupäivästä pakkasimme kamat autoon ja koirat myös. Läksimme ajeleman Järvenpään kautta Helsinkiin Länsisatamaan, jossa Ecker|Line m/s Finlandia jo odotteli meitä muutamaa muuta kyytiinsä.
Heti, kun laivaan pääsimme ja auton saimme autokannelle, painuimme maistelemaan herkullisia ruokia. En tiedä muista ruoista, mutta lämmin lohisalaatti oli tajuttoman hyvää ja täyttävää.
Hieman aallokko keinutteli paattia mennessä, meinas ihan päässä heittää muutaman kerran. Oli kiva kävellä käytävää pitkin seilaten eestaas humalaisen lailla ja täysin selevipäin olla kuiten.

Varmempana kaupunkikuskina Elina ajoi Tallinnasta ulos. Kun oltiin kaupungista pois päästy vaihettiin kuskia ja minä ”hyppäsin” puikkoihin. Olipas outo ajella Toyotaa, en päässy sinuksi auton kans, korva ei erottanu millo moottori huuteli isompaa vaihdetta ym. pientä. Sitte mittasuhteet autosta oli täysin hukasa, onneks ei tarvinnu ku suoraa tietä paahtaa etiäpäin.
Viron puolella tie olikin ihan jees, mutta Latvian rajan ylityksen jälkeen tie oli kuin pottupelto. Sitä oli kiva puotatella pimiässä ja vesisateessa. Tuntu välillä, et menetän auton hallinnan kokonaan, mutta onneksi tiellä pysyttiin.
Sitte ne porukoijen ohitukset sielä, huh huh.  
Ajettiin ja ajettiin, lopulta huomasimme ajaneemme liianki kans. Olimme menneet pari syheröä liian pitkälle ja jouduimme ajamaan läpi Riikan keskustan. Pääkatu oli aikamoista pottupeltoa ja ihmiset loikkivat ihan mistä huvitti yli tien luottaen siihen, että kyllä autoilija huomaa.
Lopulta puolen yön ja monen mutkan jäläkeen päästiin yöpymispaikkaamme.
Nukkua saimme naftisti kuus (6) tuntia, koirat lähinnä Assi alkoi elämämöimään, ku naapurihuoneesta pikkukoirat heräsivät.

Siinä aamutoimet touhuttiin kaikessa rauhassa ja lähdimme etsimään jälleen mutkien kautta tietenki näyttelypaikkaa. Näyttelypaikalla kamoja purettaessa huomasin jättäneeni jakkaran Jämsään omaan autoon. Arrrgggghhhh!!
Näyttelypaikalla itsessään ei ollut tuoleja. Siellä oli kyllä lapsille pomppulinnaa ja muuta touhuamista. Ulukona oli hevosia ym. isompia eläimiä. Sisällä oli näytillä jyrsiöitä, kissoja, kanoja, kukkoja sekä muita pikkulintuja. Se oli siis koko perheen tapahtuma.

Aika aamusta oli lauantaina eurasierit. Ilmoitettu oli 10 koiraa, joista paikalla oli 9. Elina halusi esittää Jehun, joka kesken kehän huomas, et mamiha on kehän reunalla ja yritti rynniä mun luo, viis mistään arvostelusta.
Toivo voitti urokset ollen PU1, CACIB, SERT, LV MVA, LV W-14, ROP. Jehu oli PU 3, VARA-CACIB. PU2:n oli junnukoira, joka ei saa vielä vastaanottaa Cacibia.
Nartut voitti Tanskalainen neitonen, Toivon tyttö Bella oli PN2. Bella on vielä junnuissa, sai Assi VARA-CACIBin. Muuten sijoitus oli Assilla PN3.
Kehien jälkeen kävimme ajan kanssa ottamassa kuvia Jehusta, Toivosta ja Bellasta. Isä, poika ja pojantytär eli kolmessa polvessa koiria. Kuvat otimme Tarjan kameralla. Mun kamera oli kuulemma kiukutellut Elinalle. Ihan ihme toimintoja oli teettänyt.
 Jehu, Toivo ja Bella


Tässä vaiheessa iltapäivää alkoi jalat jo karjumaan hoosiannaa. Olin seissyt koko päivän ja tietenki otin kotoa väärät kengät mukaani. Kyllä se niin on, että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.

Loppukehiä jouduimme odottelemaan ilta kuuteen. Elina ja Toivo kävivät isossa kehässä kääntymässä ja lähdimme heti sen jälkeen näyttelyalueelta pois. Oli näläkä ja jalat tuhannen muusina.
Harmittaa vain, etten nähäny, kuin Laitiskan sammarin kävi isossa kehässä. Ainaki neljän parhaan joukkoon pääs.

Ruokailun jälkeen kävimme ostoksilla. Tämmöselle maalaisjuntille (vaikka kaupungisa asunki) oli yllättävää ja ihmeellistä, että ruokakaupassa oli myynnissä alkoholit. Ei mitään erillistä Alkoa vaan ihan hyllykaupalla ehtaa viinaa. Pitihän sitä Tiltan hoitajille viinipullo ostaa neljällä eurolla kun sai hyvää valkkaria.
Löysimme nopeasti takaisin majapaikkaamme. Koirat käytettiin iltakävelyllä ja ruokittiin. Käytiin pesulla ja vihdoinkin sänkyyn nukkumaan. Ihana uni saapui juuri ….. sitte alakoki kauhia pirinä käytävässä. Hetken aikaa meni tajutessa, että palohälytin pirisi oven ulukopuolella, EI, tahtoo nukkua.
Minä läksin tilannetta tarkkaileman ja nenääni käyttämään. Ei savun hajua, mutta pirinä vaan jatkui. Osa porukasta meni pihalle, mutta jättivät koiransa sisälle.
Eräs Suomalaisista soitti omistajalle, että tule ihmeessä äkkiä sammuttamaan tuo hälyytin, ei täällä mitään tulipaloa ole. Lähes tunnin hälyytin pirisi ennenku tuli siunattu hiljaisuus.
Kun rauha oli maassa nii eiku takas pehkuihin kuuntelemaan, että alakaako pirinä uudestaan. Onneksi loppuyö kului rauhasa ja sai nukuttua.
Oma kamerani tais palvella viimeisen kerran näytelmissä, kuvien laatu ei ole enää päätä huimaavaa ja koko ajan herjas järjestelmävirheestä tai jostain ja piti käynnistellä uudestaan ja uudestaan. Välillä zoomi teki omiaan ja zoomaili ihan ittekseen mun koskematta. Ei tarkenna kunnolla ym. pientä kivaa. Palvelit hyvin lähes 5 vuotta.
Sunnuntaina aamulla Elina pakkaili autoa hieman uusiksi, sitten suunnattiinkin näyttelypaikalle.
Muutama rotu tais olla ennen eurasiereita kehässä ja ne jouduttiin tietenki odottamaan.
Toivo oli vauhdisa kehässä, näytti siltä, ettei se jätkä pysy nahoissaan oli niin intopinkeenä menossa millo minnekki. Toivon sijoitus oli PU4.
Minä esitin itse Jehun. Jehu oli myös ku aropupu hihnassa. Sillä oli todella meno päällä ja pirteenä esitteli itsestän parhaimman puolensa. Tuomari tykkäs niin palijo, että Jehu oli PU1, SERT, CACIB, LV MVA, VSP.
Assi sai vain EH:n, joka tuli kuitenki hyvän arvostelun kera. Ei tuo flikka ole tällä hetkellä tuota parempi, vaikka mitä yrittäis. Se ku ei oo vielä edes pohojavillaansa osannu kasvattaa.
Toivon tyttö Bella olikin PN1, JUN-SERT, ROP.

Heti kehän jälkeen pakkasimme tavaramme ja suuntasimme pois kaupungista. Nyt oli netin kautta navikaattori apuna, joten matka oli palijo lyhkäsempi pois lähtiessä kuin tullessa.
Lähellä Tallinnan keskustaa menimme Rimi kauppaan vielä katsomaan, löytyisikö sieltä kirsikkaolutta. Päivä oli pelastettu, kun sitä löytyi.
Keskustaan päästyämme kävimme ensin satamassa katsomassa mistä pitää mennä laivaan ja sitten menimme Superalkoon. Muutama laatikko siideriä ja olutta sekä minttuviinaa pullo ja minttulikööri pullo olivat mun ostokseni. Kun olimme käyneet täällä tuli auton uudelleen pakkaus, että saatiin siististi ja tasaisesti tavarat autoon. Minä lähinnä pidin koiriani ja Elina pakkas.
Juuri sopivasti olikin laivaan meno. Tarkastus meidän kohdalla meni nopiasti, paperit olivat käsissäni ja olin valmiina ojentamaan ne tarkastuspisteen tyypeille. Kopista kuuluikin kysymys  ”Eija ja Elina?” Me hieman hämillämme vastasimme ”Joo”. ”Voitte mennä, hyvää matkaa.” Ei ku jonon jatkoksi, koirat ulos autosta ja mahd. tankkien tyhjäys. Jehu ja Toivohan sen tekivätkin, mutta hienohelma Assi ei voinu tajuta, että asfaltille vois suoraan pissiä.

Laivalle kun pääsimme, etsimme heti istumapaikat perän ravintolasta. Kun pahin jono oli ohitse, kävin minä ensin hakemassa syötävää. Lämmin lohisalaatti jälleen, nam! Puoli tuntia ennen laivan Helsingin satamaan saapumista kävimme kaupassa josta ostin muutaman karkkilootan. Pääsimme sen jälkeen laskeutumaan autokannelle ja tarkastimme, että koirilla oli vettä. Pieni kassien järjestely vielä, että kaikki on turvallisessa paikasa.

Laivasta päästyämme päästelimme kohti Jämsää ja kun tankille piti pysähtyä niin käytin koirat kuspissalla pikaseen. Johan löytyi Assillekin pissapaikka, kun nurmikkoa oli. Tankkauksen jälkeen veimme Toivon kotiinsa ja jatkoimme loppumatkan. Perillä sen verran auton purkua, että alimmaisena ollut minun vaatekassini saatiin esille. Käytin vielä Assin ja Jehun pienellä pissakävelyllä ja ei ku nukkumaan. Taisimme olla puol yhden aikaan Jämsässä.

Ei tarvinnut unta houkutella, ku pää tyynyyn iskeytyi, niin taju sammui. Aamulla kahdeksan pintaan heräsin. Elina olikin jo Kakea ulos viemässä. Kake oli päättänyt, että nyt saa poltot alkaa ja pentuset maailmaan tulla, emäntä tuli kotiin. Tosin vasta Tiistaina 25.3. syntyi 6 jätkänpätkää ja yksi neitokainen. Tiltasta tuli kolmannen kerran mummo.

Läksin maanantaina aamupäivällä kymmenen pintaan ajamaan kohti Raahea. Kävin Palokan ABC:llä tankilla ja sitten yhtä soittoa posotin tulemaan. Tie oli lähes tyhjä ja kuiva. Aurinko paistoi, onneksi selän takaa.
Olin noin puol kolme Mallan edessä. Assin ja Jehun päästin pihalle hillumaan, oikomaan jäseniään ja pissalle. Tilta tuli siinä samalla tervehdittyä.
Annoin viinipullon hoitajille ja tervehdin itse Tiltan. Kiki, Liinu ja Lilli ajettiin tylysti kauemmas, ku mummeli huomas kadonneen emäntänsä. Oli muuten Tiltalla asiaa ja kauhia kiirus kotiin.
Ei tarvinnu ku aukasta auton takaluukku ja päästää Tilta portista ulos niin se oli takaluusterissa mesuamassa muille, et äkkiä kyytiin, tahtoo kotiin.
Tänne sisälle päästyään Tilta juoksi puolenkymmentä kertaa eestaas köökin ja olokkarin väliä. Sitten rauhottui, mutta yksinäni ei mua päästetty edes vessaan, Tilta tuli kaveriksi.

Kiva reissu, tosin täältä käsin aikas saakelin pitkät ajomatkat. Ehkä joskus uudestaan, tästä pitää kuitenkin kunnolla toipua.
Kiitos seurasta ja opastuksesta Elina.

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Ulkoasun muutosta

Kyllästyin siniseen joksikin aikaa ja päätin muuttaa ulkoasua "hieman".

Nyt alkaa täällä hiihtolomaviikko, vaikka lumesta ei pahemmin ole tietoa, mut hiihtoloman nimellä seuraava viikko vaan täällä kulukee. Hyvä on siis hiihtäjän hiihdellä, vaikka iliman lunta, ottakoot rullat allensa ja sauvokoot nuilla kuonasilla pyöräteillä.

Seuraavalla viikolla sitte pittääki luovuttaa päättötyö opettajille arvioitavaksi. On siinä ollu pähkäämistä, et miten saakaan uuten ohojelman toimimaan ja kaikki uuten tieton päähän päntättyä, jos muistais vastaki.
Joomlalla oon ny vääntäny sivustoa. Lähes valamiski kaikenlisäksi on.

Koirat tuosa ilimottaa kellon olevan yli yheksän illalla. On joko ruoka-aika tai sit lenkin aika. Jospa ensin käyttäis tankkien tyhjäyksellä ne ja sit antais sapuskat. Olisivat taas tyytyväisiä jonnii aikaa.


lauantai 8. helmikuuta 2014

Helmikuisia kuulumisia

Kait sitä pitää tännekki joskus muistaa/keretä kirijottaa.

Käytiin Assin kans terveystarkeissa heti ku se oli täyttäny vuojen. Tulosten tultua oliki sit syytä hymmyillä TERVE TYTTÖ, tosin ei tuota elohiirtä sairaaksi vois kuvitella.
Lonkat A/B, Kyynärät, polvet ja silmät 0/0, sekä kilppari TGAA negatiivinen.

Koulukiireijen (päättötyön tekeminen, NY-toiminta ym. tohina) takia en ole kerennyt/jaksanut oikein koirien pitkiä lenkityksiä tehhä. Se on sit näkyny jonkinasteisena tuhoamisvimmana täällä kotona. Hot Tabasco on muuten oiva kaveri tuhoamisvimman hillitsemiseen, jo pelkkä pullon näyttäminen saa aivastuskohtauksen nuorisolle. =)

Viime sunnuntaina käytiin äiteen kans äiteen siskon luona, olimme muutaman tunnin pois ja täällä oli tehty iso työ, että oli saatu kompostipussi hampaisiin. Kahviporoja ym. oli sitte pitkin kämppää, tuoksu ei nii miellyttävä. Sieltä oli pistelty parempiin suihin homeinen spagettikastike, joka päätti tulla pikapuolin takas päivän valoon.
Onneksi kerettiin ulos, ennen kuin Assi ja Jehu (syylliset löytyivät helposti) ulkoistivat riplan avulla syömänsä. Lisäksi Assi oksens nelijä kertaa sisälle, jesh.

Tilta olikin ainoa, joka sai sinä iltana iltaruoan, kaks muuta pysyivät pois köökistä suosiolla.

Kajaanin näyttelyn jälkeen, kävin sielä Assin kans, pidin koirat erillään muista ihan varan vuoksi, ku kennelyskää on ollu kuulemma palijo liikkeellä.
Meinasin lähteä yks viikonloppu kaverille juoksuttaa sen pihalla koirat, mutta Assi päätti köhiä nelijä kertaa eellisiltana ennen iltalenkille lähtöä. Seuraavana iltana sit Jehu köhäs pari kertaa, Tiltan köhimistä en kuullut, mutta päätin, etten lähe riskeeraamaan, jos oireet vaikka jatkuvatkin.
Noihin kertoihin jäikin köhimisten kuuluminen meillä, mutta pari viikkoa ollaan oltu karanteenissa, ei muita koiria lähelle.

Nyt sitte taas päättötyön kimppuun, joskos sen valamiiksi sattuis vaikka saamaan.määräpäivään mennessä.

torstai 2. tammikuuta 2014

Hyvää tätä vuotta!!

Uuenvuojen yö oli ja meni.
Tais olla kahteenkymmeneen vuoteen rauhallisin uutenvuoten yö meillä. Koirat vaan koisivat paukuista huolimati. Tiltakaan ei reagoinu, liekö kuulo jo heikentyny tai sitte oli nii totaalisen väsyny lenkistä, ettei vaan jaksanu.

Käytin ne semmosen 1½ tunnin lenkillä niin, et oltiin n.17.30 kotona. Hieman aikaa rauhottumista ja sitte sapuskat kitusiin. Sen jälkeen maistuikin uni.
Lenkillä ollessa jostain kauempaa kuului muutama posaus, mut yllättävän maltillisesti jaksoivat porukat ootella siihen klo 18.00 saakka.

Ensimmäisten lähellä ammuttujen paukkujen aikana Assi pomppas ylös ja ilimotteli kolistelijoille, et ei meille tarvii tulla. Sit hokas et kaks muuta ei hermoile nii otti puruluun ja sitä jäysti vähä aikaa, lopulta nukahti puruluu tassujen välissä.

Puol kahen pintaan yöllä käytiin tankkientyhjäys, et emäntä saa aamulla nukkua pitempään. Silloinki sattui nii sopivasti, et jossain kaukana Pattijoen puolella kait, paukahti pari paukkua ja päästiin iliman säikähyksiä takas sisälle.


Uutta blogia & kotisivua pukkas

https://tuulisenrannan.wordpress.com/ osoitteesta löytyy ja tämä jää vähälle käytölle. Poistuu kokonaan jossakin vaiheessa.