Jonkinlainen matkakertomus sekä tuloksia näyttelyistä
Torstaina 20.3. vein puolen päivän aikaan Tilta
mummelin äidin puolelle, että saan pakattua ja leikattua kahden kynnet
rauhassa. Myöhemmin kaverini haki Tiltan kotiinsa viikonlopuksi hoitoon.
Kahden pintaan pakkasin Jehun ja Assin pirssiin
kaikkien tarvittavien tavaroiden kera. Lähdettiin ajelemaan kohti Jyväskylää.
Matka meni yllättävän nopeasti ja hyvin. Muutama vesipisara kehtas tipahella
tuulilasiin, muttei onneksi sen enempää.
Päätin eksyä hieman Jyväskylässä, ajoin sen liittymän ohi josta olisi pitänyt
kääntyä ja piti soittaa Elinalta apuja. Tosin hänen miehensä avitti neuvoillaan
mua oikealle tielle.
Menin ensin Elinan vanhemmille, jossa kasvattini Vili (Tiltan poika ja Assin
isä) on. Vilihän oli ensin ihan intopinkeenä, et hälle tuotiin nainen. Assi
komensi sitten ensi kertaa elämässään urosta niin, et uskoi kerrasta ja jätti
rauhaan. Kait se isukki jälkeläisensä jollain konstilla tunnisti, tai ainakin
haluais niin uskoa, vaikka eihän se silleesti koiramaailmassa mene.
Minutkin Vili tunnisti ja kiemurteli rapsutettavana sen normaalin viitisen
sekenttiä. Nopee liikkeinen iskä ja niin on tytärki.
Jehun kans saivat vain oven läpi haistaa toisensa. Ei viitsitty kiusata
herrasia turhaan.
Elinan tuotua tyttäret mummolaan yökylään lähdimme peräkanaa ajamaan Jämsään.
Saikin olla kaasujalka herkillä, et kotikonnuilla ajavan perässä pysy. Ehyenä
kuitenkin päästiin perille räntäsateesta huolimatta.
Pienen iltapalan ja muutaman kuulumisten vaihtamisen jälkeen menimmekin jo
pitkäkseen muutamaksi tunniksi. Minä ja koirat olimme saunakamarissa yön, emme
halunneet häiritä viimeisillään tiineenä ollutta Kakea.
Perjantaina aamupäivästä pakkasimme kamat autoon ja koirat myös. Läksimme
ajeleman Järvenpään kautta Helsinkiin Länsisatamaan, jossa Ecker|Line m/s
Finlandia jo odotteli meitä muutamaa muuta kyytiinsä.
Heti, kun laivaan pääsimme ja auton saimme autokannelle, painuimme maistelemaan
herkullisia ruokia. En tiedä muista ruoista, mutta lämmin lohisalaatti oli
tajuttoman hyvää ja täyttävää.
Hieman aallokko keinutteli paattia mennessä, meinas ihan päässä heittää
muutaman kerran. Oli kiva kävellä käytävää pitkin seilaten eestaas humalaisen
lailla ja täysin selevipäin olla kuiten.
Varmempana kaupunkikuskina Elina ajoi Tallinnasta ulos. Kun oltiin kaupungista
pois päästy vaihettiin kuskia ja minä ”hyppäsin” puikkoihin. Olipas outo ajella
Toyotaa, en päässy sinuksi auton kans, korva ei erottanu millo moottori huuteli
isompaa vaihdetta ym. pientä. Sitte mittasuhteet autosta oli täysin hukasa,
onneks ei tarvinnu ku suoraa tietä paahtaa etiäpäin.
Viron puolella tie olikin ihan jees, mutta Latvian rajan ylityksen jälkeen tie
oli kuin pottupelto. Sitä oli kiva puotatella pimiässä ja vesisateessa. Tuntu
välillä, et menetän auton hallinnan kokonaan, mutta onneksi tiellä pysyttiin.
Sitte ne porukoijen ohitukset sielä, huh huh.
Ajettiin ja ajettiin, lopulta huomasimme ajaneemme liianki kans. Olimme menneet
pari syheröä liian pitkälle ja jouduimme ajamaan läpi Riikan keskustan. Pääkatu
oli aikamoista pottupeltoa ja ihmiset loikkivat ihan mistä huvitti yli tien
luottaen siihen, että kyllä autoilija huomaa.
Lopulta puolen yön ja monen mutkan jäläkeen päästiin yöpymispaikkaamme.
Nukkua saimme naftisti kuus (6) tuntia, koirat lähinnä Assi alkoi elämämöimään,
ku naapurihuoneesta pikkukoirat heräsivät.
Siinä aamutoimet touhuttiin kaikessa rauhassa ja lähdimme etsimään jälleen
mutkien kautta tietenki näyttelypaikkaa. Näyttelypaikalla kamoja purettaessa
huomasin jättäneeni jakkaran Jämsään omaan autoon. Arrrgggghhhh!!
Näyttelypaikalla itsessään ei ollut tuoleja. Siellä oli kyllä lapsille
pomppulinnaa ja muuta touhuamista. Ulukona oli hevosia ym. isompia eläimiä.
Sisällä oli näytillä jyrsiöitä, kissoja, kanoja, kukkoja sekä muita
pikkulintuja. Se oli siis koko perheen tapahtuma.
Aika aamusta oli lauantaina eurasierit. Ilmoitettu oli 10 koiraa, joista
paikalla oli 9. Elina halusi esittää Jehun, joka kesken kehän huomas, et mamiha
on kehän reunalla ja yritti rynniä mun luo, viis mistään arvostelusta.
Toivo voitti urokset ollen PU1, CACIB,
SERT, LV MVA, LV W-14, ROP. Jehu oli PU
3, VARA-CACIB. PU2:n oli junnukoira, joka ei saa vielä vastaanottaa
Cacibia.
Nartut voitti Tanskalainen neitonen, Toivon tyttö Bella oli PN2. Bella on vielä
junnuissa, sai Assi VARA-CACIBin.
Muuten sijoitus oli Assilla PN3.
Kehien jälkeen kävimme ajan kanssa ottamassa kuvia Jehusta, Toivosta ja
Bellasta. Isä, poika ja pojantytär eli kolmessa polvessa koiria. Kuvat otimme
Tarjan kameralla. Mun kamera oli kuulemma kiukutellut Elinalle. Ihan ihme
toimintoja oli teettänyt.
Jehu, Toivo ja Bella
Tässä vaiheessa iltapäivää alkoi jalat jo karjumaan hoosiannaa. Olin seissyt
koko päivän ja tietenki otin kotoa väärät kengät mukaani. Kyllä se niin on,
että tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Loppukehiä jouduimme odottelemaan ilta kuuteen. Elina ja Toivo kävivät isossa
kehässä kääntymässä ja lähdimme heti sen jälkeen näyttelyalueelta pois. Oli
näläkä ja jalat tuhannen muusina.
Harmittaa vain, etten nähäny, kuin Laitiskan sammarin kävi isossa kehässä.
Ainaki neljän parhaan joukkoon pääs.
Ruokailun jälkeen kävimme ostoksilla. Tämmöselle maalaisjuntille (vaikka
kaupungisa asunki) oli yllättävää ja ihmeellistä, että ruokakaupassa oli
myynnissä alkoholit. Ei mitään erillistä Alkoa vaan ihan hyllykaupalla ehtaa
viinaa. Pitihän sitä Tiltan hoitajille viinipullo ostaa neljällä eurolla kun
sai hyvää valkkaria.
Löysimme nopeasti takaisin majapaikkaamme. Koirat käytettiin iltakävelyllä ja
ruokittiin. Käytiin pesulla ja vihdoinkin sänkyyn nukkumaan. Ihana uni saapui
juuri ….. sitte alakoki kauhia pirinä käytävässä. Hetken aikaa meni tajutessa,
että palohälytin pirisi oven ulukopuolella, EI, tahtoo nukkua.
Minä läksin tilannetta tarkkaileman ja nenääni käyttämään. Ei savun hajua,
mutta pirinä vaan jatkui. Osa porukasta meni pihalle, mutta jättivät koiransa
sisälle.
Eräs Suomalaisista soitti omistajalle, että tule ihmeessä äkkiä sammuttamaan
tuo hälyytin, ei täällä mitään tulipaloa ole. Lähes tunnin hälyytin pirisi
ennenku tuli siunattu hiljaisuus.
Kun rauha oli maassa nii eiku takas pehkuihin kuuntelemaan, että alakaako
pirinä uudestaan. Onneksi loppuyö kului rauhasa ja sai nukuttua.
Oma kamerani tais palvella viimeisen kerran näytelmissä,
kuvien laatu ei ole enää päätä huimaavaa ja koko ajan herjas
järjestelmävirheestä tai jostain ja piti käynnistellä uudestaan ja uudestaan.
Välillä zoomi teki omiaan ja zoomaili ihan ittekseen mun koskematta. Ei
tarkenna kunnolla ym. pientä kivaa. Palvelit hyvin lähes 5 vuotta.
Sunnuntaina aamulla Elina pakkaili autoa hieman uusiksi,
sitten suunnattiinkin näyttelypaikalle.
Muutama rotu tais olla ennen eurasiereita kehässä ja ne jouduttiin tietenki
odottamaan.
Toivo oli vauhdisa kehässä, näytti siltä, ettei se jätkä pysy nahoissaan oli
niin intopinkeenä menossa millo minnekki. Toivon sijoitus oli PU4.
Minä esitin itse Jehun. Jehu oli myös ku aropupu hihnassa. Sillä oli todella
meno päällä ja pirteenä esitteli itsestän parhaimman puolensa. Tuomari tykkäs
niin palijo, että Jehu oli PU1, SERT,
CACIB, LV MVA, VSP.
Assi sai vain EH:n, joka tuli
kuitenki hyvän arvostelun kera. Ei tuo flikka ole tällä hetkellä tuota parempi,
vaikka mitä yrittäis. Se ku ei oo vielä edes pohojavillaansa osannu kasvattaa.
Toivon tyttö Bella olikin PN1, JUN-SERT,
ROP.
Heti kehän jälkeen pakkasimme tavaramme ja suuntasimme pois kaupungista. Nyt
oli netin kautta navikaattori apuna, joten matka oli palijo lyhkäsempi pois
lähtiessä kuin tullessa.
Lähellä Tallinnan keskustaa menimme Rimi kauppaan vielä katsomaan, löytyisikö
sieltä kirsikkaolutta. Päivä oli pelastettu, kun sitä löytyi.
Keskustaan päästyämme kävimme ensin satamassa katsomassa mistä pitää mennä
laivaan ja sitten menimme Superalkoon. Muutama laatikko siideriä ja olutta sekä
minttuviinaa pullo ja minttulikööri pullo olivat mun ostokseni. Kun olimme
käyneet täällä tuli auton uudelleen pakkaus, että saatiin siististi ja
tasaisesti tavarat autoon. Minä lähinnä pidin koiriani ja Elina pakkas.
Juuri sopivasti olikin laivaan meno. Tarkastus meidän kohdalla meni nopiasti,
paperit olivat käsissäni ja olin valmiina ojentamaan ne tarkastuspisteen
tyypeille. Kopista kuuluikin kysymys
”Eija ja Elina?” Me hieman hämillämme vastasimme ”Joo”. ”Voitte mennä,
hyvää matkaa.” Ei ku jonon jatkoksi, koirat ulos autosta ja mahd. tankkien
tyhjäys. Jehu ja Toivohan sen tekivätkin, mutta hienohelma Assi ei voinu
tajuta, että asfaltille vois suoraan pissiä.
Laivalle kun pääsimme, etsimme heti istumapaikat perän ravintolasta. Kun pahin
jono oli ohitse, kävin minä ensin hakemassa syötävää. Lämmin lohisalaatti
jälleen, nam! Puoli tuntia ennen laivan Helsingin satamaan saapumista kävimme
kaupassa josta ostin muutaman karkkilootan. Pääsimme sen jälkeen laskeutumaan
autokannelle ja tarkastimme, että koirilla oli vettä. Pieni kassien järjestely
vielä, että kaikki on turvallisessa paikasa.
Laivasta päästyämme päästelimme kohti Jämsää ja kun tankille piti pysähtyä niin
käytin koirat kuspissalla pikaseen. Johan löytyi Assillekin pissapaikka, kun
nurmikkoa oli. Tankkauksen jälkeen veimme Toivon kotiinsa ja jatkoimme
loppumatkan. Perillä sen verran auton purkua, että alimmaisena ollut minun
vaatekassini saatiin esille. Käytin vielä Assin ja Jehun pienellä pissakävelyllä
ja ei ku nukkumaan. Taisimme olla puol yhden aikaan Jämsässä.
Ei tarvinnut unta houkutella, ku pää tyynyyn iskeytyi, niin taju sammui.
Aamulla kahdeksan pintaan heräsin. Elina olikin jo Kakea ulos viemässä. Kake
oli päättänyt, että nyt saa poltot alkaa ja pentuset maailmaan tulla, emäntä
tuli kotiin. Tosin vasta Tiistaina 25.3. syntyi 6 jätkänpätkää ja yksi
neitokainen. Tiltasta tuli kolmannen kerran mummo.
Läksin maanantaina aamupäivällä kymmenen pintaan ajamaan kohti Raahea. Kävin
Palokan ABC:llä tankilla ja sitten yhtä soittoa posotin tulemaan. Tie oli lähes
tyhjä ja kuiva. Aurinko paistoi, onneksi selän takaa.
Olin noin puol kolme Mallan edessä. Assin ja Jehun päästin pihalle hillumaan,
oikomaan jäseniään ja pissalle. Tilta tuli siinä samalla tervehdittyä.
Annoin viinipullon hoitajille ja tervehdin itse Tiltan. Kiki, Liinu ja Lilli
ajettiin tylysti kauemmas, ku mummeli huomas kadonneen emäntänsä. Oli muuten
Tiltalla asiaa ja kauhia kiirus kotiin.
Ei tarvinnu ku aukasta auton takaluukku ja päästää Tilta portista ulos niin se
oli takaluusterissa mesuamassa muille, et äkkiä kyytiin, tahtoo kotiin.
Tänne sisälle päästyään Tilta juoksi puolenkymmentä kertaa eestaas köökin ja
olokkarin väliä. Sitten rauhottui, mutta yksinäni ei mua päästetty edes
vessaan, Tilta tuli kaveriksi.
Kiva reissu, tosin täältä käsin aikas saakelin pitkät ajomatkat. Ehkä joskus
uudestaan, tästä pitää kuitenkin kunnolla toipua.
Kiitos seurasta ja opastuksesta Elina.