Aatto tuli ja meni. Kivasti äiteen ja systerin & karvakorvien kera.
Koirat saivat joulukinkkunsa ja niinhän siinä kävi kuten arvelinki. Tilta thö veteraani osas aukasta salamannopeesti oman herkkunsa, en kerenny siihen ees kameran kans heilumaan. Jehua ja Ellaa piti avittaa, ovat sen verran blondeja, mutta kyllä maistui.

 Tilta jo nautiskelemasa omasta "kinkusta". Jehu ihmeissään, et mistä se hyvä haju tuleekaan.

Tuoksu on hyvä, jospa hieman maistaiskii.

Maku on kohillaan.

Tähän ei taija tarvita sanoja.

Tää on mun. Elä yritäkkää varastaa.

Blondi Ellakin tarvitsi hieman apuja, ettei paperiaki syöny.

Tää on mun herkku, vies räpyläs poikke.
Ella yritti syödä kerralla koko ison kananrinnan. Piti emäntänsä sitä hieman pienentää, ettei koira tukehdu herkkuun.

Joskos vielä jotain jäi tänne paperiin?

Tiltakin tarkistaa tarkkaan, ettei murentakaan vaan jää papereihin.

Meitsillä alako vaan kurkkukipu iltamassa ja se äity kunnon räkätaudiksi, öööh!
Tässä ny niiskuttaen yritetään toipua mahollisimman pian tästä ilikeyvestä.

Systerin Ella koira alotti juoksunsa jouluaattona, onneks vasta tänään hra Jehu hokas mellevät tuoksut. Ei kerenny sekottaa ihan kokonaan Jehun päätä.
Systeri ja Ella lähtivätki jo ajelemaan kotiinsa tänään, ku systerillä työ kiusaa lomailua.