Helmikuisia kuulumisia

Kait sitä pitää tännekki joskus muistaa/keretä kirijottaa.

Käytiin Assin kans terveystarkeissa heti ku se oli täyttäny vuojen. Tulosten tultua oliki sit syytä hymmyillä TERVE TYTTÖ, tosin ei tuota elohiirtä sairaaksi vois kuvitella.
Lonkat A/B, Kyynärät, polvet ja silmät 0/0, sekä kilppari TGAA negatiivinen.

Koulukiireijen (päättötyön tekeminen, NY-toiminta ym. tohina) takia en ole kerennyt/jaksanut oikein koirien pitkiä lenkityksiä tehhä. Se on sit näkyny jonkinasteisena tuhoamisvimmana täällä kotona. Hot Tabasco on muuten oiva kaveri tuhoamisvimman hillitsemiseen, jo pelkkä pullon näyttäminen saa aivastuskohtauksen nuorisolle. =)

Viime sunnuntaina käytiin äiteen kans äiteen siskon luona, olimme muutaman tunnin pois ja täällä oli tehty iso työ, että oli saatu kompostipussi hampaisiin. Kahviporoja ym. oli sitte pitkin kämppää, tuoksu ei nii miellyttävä. Sieltä oli pistelty parempiin suihin homeinen spagettikastike, joka päätti tulla pikapuolin takas päivän valoon.
Onneksi kerettiin ulos, ennen kuin Assi ja Jehu (syylliset löytyivät helposti) ulkoistivat riplan avulla syömänsä. Lisäksi Assi oksens nelijä kertaa sisälle, jesh.

Tilta olikin ainoa, joka sai sinä iltana iltaruoan, kaks muuta pysyivät pois köökistä suosiolla.

Kajaanin näyttelyn jälkeen, kävin sielä Assin kans, pidin koirat erillään muista ihan varan vuoksi, ku kennelyskää on ollu kuulemma palijo liikkeellä.
Meinasin lähteä yks viikonloppu kaverille juoksuttaa sen pihalla koirat, mutta Assi päätti köhiä nelijä kertaa eellisiltana ennen iltalenkille lähtöä. Seuraavana iltana sit Jehu köhäs pari kertaa, Tiltan köhimistä en kuullut, mutta päätin, etten lähe riskeeraamaan, jos oireet vaikka jatkuvatkin.
Noihin kertoihin jäikin köhimisten kuuluminen meillä, mutta pari viikkoa ollaan oltu karanteenissa, ei muita koiria lähelle.

Nyt sitte taas päättötyön kimppuun, joskos sen valamiiksi sattuis vaikka saamaan.määräpäivään mennessä.

Hyvää tätä vuotta!!

Uuenvuojen yö oli ja meni.
Tais olla kahteenkymmeneen vuoteen rauhallisin uutenvuoten yö meillä. Koirat vaan koisivat paukuista huolimati. Tiltakaan ei reagoinu, liekö kuulo jo heikentyny tai sitte oli nii totaalisen väsyny lenkistä, ettei vaan jaksanu.

Käytin ne semmosen 1½ tunnin lenkillä niin, et oltiin n.17.30 kotona. Hieman aikaa rauhottumista ja sitte sapuskat kitusiin. Sen jälkeen maistuikin uni.
Lenkillä ollessa jostain kauempaa kuului muutama posaus, mut yllättävän maltillisesti jaksoivat porukat ootella siihen klo 18.00 saakka.

Ensimmäisten lähellä ammuttujen paukkujen aikana Assi pomppas ylös ja ilimotteli kolistelijoille, et ei meille tarvii tulla. Sit hokas et kaks muuta ei hermoile nii otti puruluun ja sitä jäysti vähä aikaa, lopulta nukahti puruluu tassujen välissä.

Puol kahen pintaan yöllä käytiin tankkientyhjäys, et emäntä saa aamulla nukkua pitempään. Silloinki sattui nii sopivasti, et jossain kaukana Pattijoen puolella kait, paukahti pari paukkua ja päästiin iliman säikähyksiä takas sisälle.

Rauhallista joulun aikaa ja Parempaa tulevaa vuotta

Assi neitokainen joulutonttuna.

Muistoissamme Laku

R.I.P Tuulisenrannan Tulisielu "Laku"

16.9.2001 - 24.11.2013 

Kuljemme kuin kuunnellen,
on poissa jotain hyvää.
Sitä emme tavoita katsellen
ja tunnemme surua syvää.
-tuntematon-

Kiitos Mari mein ison karhusen hyvästä pidosta ja hoidosta..

Meille jäi iso ikävä.

Kiirusta pitää!

On ollu muka niiiin kiirus, ettei tännekkää ole mitään saanu naputeltua.
Tosin päättötyön tekemisen aloittaminen siis suunnittelu ym. hästääminen sen kans vie aikaa, sitte koirien pienet puuhastelut kotona, ku ite oon koululla, tai oikeammin jälkien siivoaminen vie oman aikansa.

Tilta tuo mein mummokoira on tullut pennuksi jälleen. On juoksun odotamisen aika ja muori on innostunu sämppäämään tavaroita, pojantyttö Assi on hyvässä opissa siis. Se on innolla mukana keksimäsä, kuin sais pöydiltä ja hyllyiltä sekä kaapeista tavaraa tutkittavaksi, eihä noi sille tietty mitään voi, että tutkittaessa tarkkaan menee heikot kamat rikkipoikki.
Jehu, tuo kiltti mieskoira, on aina niin viattoman näkösenä jossain nurkasa piilosa, ettei se varmaankaan ole osallistunut tavaroijen tutkimiseen, eihän. =)

Oma kamera alkaa olee finaalisa, sen kuvan laatu ei enää miellytä mua, eikä montaa muutakaan. On suttusta ja epäselvää, on ylimääräisiä palleroita ja niijen siistiminen vie aikaa. Olenkin siis päättänyt, että kuvaan mieluummin lainakameralla ku omallani. Lainakameraa ei vaan ole hienolla ilimalla ollu käytössä joten kuvia on vähän.

Tänään tuli kaverilta viesti, että yhteisen tuttumme Alli koira on eilen siirtynyt tähdeksi taivaalle. Leppoisia lenkkejä kivuttomilla ikivihreillä lenkkeilymaastoilla.

Tilta, Laku ja Pietu täyttivät 12 vuotta

Hieman myöhäsä muistan tänne laittaa onnittelut.
16.9.2013 oli kahdestoista (12) syntymäpäivä Tuulisenrannan Tulisielulla (Laku), Tähtiyöllä (Pietu) ja Tulipunaruusulla (Tilta).
Loput kolme veljeä ovat jo tähtein tuolla puolen.

Tuulisenrannan Tähtiyö "Pietu"

 Pietun kävi Raahesa 9.9.2012, jolloin näin sen ekaa kertaa luovutuksen jälkeen. Tunsi jäpikkä mut vielä.

9

Tuulisenrannan Tulisielu "Laku"

 Lakun ja Tiltan kuvat on otettu 4.8.2011 tuosa takapihalla, jossa niillä oli ihan pentupentuina pieni aitaus, josta karata.

Tuulisenrannan Tulipunaruusu "Tilta"

Sisko ja sen veli

Tämä kaksikko se on teheny elämänsä aikana millo mitäki jäynää yhdesä. Välillä Laku keksi ja Tilta toteutti sitte toisipäin.

Syksy alkoi, kun koulut alkoivat

Koulun penkkiä mentiin jälleen tiistaina 13.8. kuluttamaan, viimeinen vuosi alkoi. Tosin pari viikkoa on aika rauhallista sitte taitaa alkaa kunnolla rytisemään jälleen. On lopputyön tekoa, on sitä ja tätä. Lisää vaan pukkaavat opet omia suunnitelmiaan meidän päittemme menoksi.

Assilla on ollu ensimmäinen juoksu tässä heinä - elokuun taitteessa ja Jehu parka sekasi ku seinäkello. Huoh! Onneksi on loppusuoralla tuokin hätinä. Vielä pitää varppeillaan olla.

Tilta viimeisessä virallisessa kaverikoiravierailussa lasten rapsuteltavana.

Tilta jäi kaverikoiratoiminnasta eläkkeelle virallisesti Sulaton jälkeen.. Kaverikoirailee tässä naapurustossa ja kotiporukoijen luona ihan kiitettävästi ja voimiensa mukaan.

Jehustelija käytiin rokottuttamasa ja se ei ollu moksiskaan. Hieman pelotti olla sielä pöydällä, mut ku lattialle laskettiin oli vauhti samanmoista ku aina ennenki.